Sinä Olet Tärkein

"Aseta happinaamari ensin omille kasvoillesi ja auta vasta sen jälkeen muita". Se on lause, jota kuuntelin, kuulutin ja demonstroin useasti edellisessä ammatissani lentoemäntänä. Silloin en vielä osannut ajatellakaan, kuinka tärkeäksi tuo kyseinen lause minulle vielä elämässäni tulisi.

Siitä on nyt seitsemän vuotta kun lähdin lentoemännän työstäni hyvinvointialalle, koska en voinut hyvin. Todellisuudessa työllä ei ollut niin paljoa tekemistä sen asian kanssa kuin luulin. Kyse oli siitä, että vaikka käsittelin happinaamareita jokapäiväisessä työssäni, en osannut laittaa happinaamaria itselleni ennen muiden auttamista. Ja kun vaihdoin työpaikkaa hyvinvointialalle, keskityin entistä enemmän happinaamarin laittamiseen muille ja unohdin ihan täysin, että minunkin tulisi välillä hengittää.

Siitä on nyt viisi vuotta, kun kehoni ja mieleni sanoi "seis". En jaksanut enää. Ja voin kertoa sinulle , että olin sinnitellyt pitkään. Olin voinut pitkään huonosti, mutta taistellut eteenpäin. Onneksi keho on viisas, ja se sanoo kyllä jossain vaiheessa "seis" ja pakottaa sinulle happinaamarin kasvoillesi, jos et itse sitä osaa tehdä. 

Mikä minut sitten ajoi siihen tilanteeseen, että en jaksanut enää? Ihan yksinkertaisesti  se, että suoritin omaa elämääni. Suoritin liikuntaa, suoritin ravintoa, suoritin ystävyyssuhteita, suoritin parisuhdetta, suoritin työtä,  ja samalla suoritin muiden auttamista. En enää muistanut asioita jotka tuo minulle iloa koska keskityin vain siihen, miten voin tuoda muille iloa. Unohdin sen kaikista tärkeimmän, eli itseni. 

Olin todella hyvä aikatauluttamaan kalenterini aivan täyteen, olin todella hyvä kuuntelemaan muiden huolia ja asioita, olin todella hyvä esittämään muille, että voin hyvin. Todellisuus kotona oli ihan toista. Voin todella huonosti. Öisin kävin niin kierroksilla että en nukkunut, päivisin kaiken sen ajan jota en ollut ihmisten kanssa joko nukuin tai itkin, koska olin niin väsynyt ja alakuloinen. Ihmisten tapaaminen oli minulle suoritus jonka tein vain jos oli pakko. 

Urheilin paljon, koska se oli yksi niistä ainoista asioista joka toi minulle hetkellisesti mielihyvän tunteen.  Syömisen kontrollointi oli lähtenyt ihan käsistäni, koska se oli ainut asia jota pystyin kontrolloimaan niin hyvin elämässäni. Kaikki muu tuntui olevan hukassa. Jopa se, miksi ylipäätänsäkään olin olemassa.

Tänään, olen todella kiitollinen siitä, että kehoni on niin viisas. Ilman kehoni tekemää pysäytystä en tiedä miten kauan olisin enää jaksanut. Pysäytys oli pelastukseni. Tiedän, että se oli tarkoitettu kohdalleni. Pysäytyksen kautta opin mitä todellinen hyvinvointi merkitsee. Opin sen, miten tärkeää on se, että pidän itsestäni huolta. Koko hyvinvoinnin käsitys muuttui päälaelleen.

Ravinnosta ja liikunnasta tuli minulle ilo, ei enää suorittamista. Iloitsen joka ikinen päivä siitä, että minulla on terve keho ja haluan pitää siitä hyvää huolta hyvällä ravinnolla. Haluan liikkua koska pystyn liikkua ja kehoni ansaitsee saada liikkua. Haluan huolehtia kehostani, ensimmäistä kertaa pysäytyksen jälkeen elämässäni koin kehoni todella olevan MINÄ, eikä vain jokin ulkoinen asia jonka tulee näyttää joltain. 

Mutta kaikista tärkein asia, mikä silloin elämässäni muuttui, oli se kun tajusin mielen ravinnon merkityksen. Sen, kuinka tärkeää hyvinvoinnin kannalta on tehdä asioita jotka juuri itselle tuo iloa ja joita itse rakastaa. Kuinka tärkeää on seurata omia unelmiaan ja elää oman näköistä elämää. Kuinka tärkeää on se, että huolehtii siitä että elämässä on iloa. Ilo elämään tulee niistä päivittäisistä asioista joita sinä rakastat ja niistä ihmisistä jotka ympärilläsi ovat. 

Näistä oivalluksista tuli missioni, asia josta haluan puhua ja johon haluan ihmisiä inspiroida. Ja se on syy miksi avasin tämän blogin. Olen edelleen sitä mieltä, että hyvinvointiin kuuluu ravinto ja liikunta, mutta olen todella vahvasti sitä mieltä, että sen lisäksi on ihan yhtä tärkeää pitää huolta siitä, että elämässä on iloa tuovia asioita ja että elää omaa elämäänsä, oman näköistään elämää.

Nykyään happinaamari lause on muuttanut muotoaan mantraksi, joka kulkee mukanani joka ikinen päivä. Se menee näin: Sinä Olet Tärkein. Olen sitä mieltä, että kun asetamme itsemme ykköseksi, koko elämä muuttuu ja samalla muutamme myös ympärillämme olevien elämää.

Kun olemme sitä, mitä olemme, omia itsejämme, tehden asioita joita juuri me rakastamme ja jotka tuovat juuri meille iloa, voimme hyvin. Ja kun voimme hyvin, heijastamme hyvää myös ympärillemme. Mieti nyt, millainen ystävä olet jos voit hyvin? Millainen äiti olet? Millainen ihminen olet muille? Uskalla asettaa itsesi ykköseksi ja jos se ei ole ok jollekin, hän ei ole sen arvoinen. Älä vietä elämääsi seuraten jonkun toisen unelmaa tai eläen jonkun toisen elämää. Elä omaasi! Elämäsi on arvokas! Sinä olet arvokas!

Minä uskon sinuun. Minä tiedän, että sisälläsi on voimaa ja vahvuutta. Minä tiedän että sisälläsi on iloa ja naurua. Minä uskon, että sinulla on olemassa uniikki lahja. Lahja, joka on lahjasi tälle maailmalle. Kun elät oman näköistäsi elämää, otat automaattisesti lahjasi käyttöön, ja silloin, teet tästä maailmasta paremman paikan. 

Kiitos kun luit kirjoitukseni. Toivon, että se sai sinut ajattelemaan sitä oletko Sinä sinun elämäsi ykkönen ja jos et, niin tekemään muutoksia siihen. Koska SINÄ olet oman elämäsi ykkönen. Sinä olet! Mitä jos listaisit tänään jääkaapin oveesi asioita joita sinä rakastat. Tekisit listan asioista ,jotka tuovat juuri sinulle iloa. Ja sitten, joka ikinen päivä, tekisit niitä. Pitäisit huolen, että teet ainakin yhden niistä, joka ikinen päivä. 

 

"Make a list of things that make you happy. Make a list of things you do every day. Compare the lists. Adjust accordingly."

 

 

Sinä ansaitset ilon ja onnen. Uskalla olla SINÄ. Pidä huolta sinusta. SINÄ olet tärkein.


 

Ps. Tein lyhyen videon youtube kanavalleni siitä, kuinka uskon sinuun ja siihen että sinulla on olemassa lahja. Katso video.

 

Tilaa uudet postaukset suoraan sähköpostiisi! 

Tilaa blogi
Close

50% Complete

Mihin sähköpostiosoitteeseen haluat että lähetän sinulle blogipostaukseni?