Mitä jos enemmän onkin vähemmän ja vähemmän onkin enemmän ja mitä jos uusia unelmia ei rakenneta vanhojen rinnalle vaan unelmille saakin tilaa vasta kun luopuu vanhoista?
Muutettiin viikko sitten pieneen saunamökkiin meren rannalle. Meillä on täällä sänky, pieni pöytä ja sen edessä tuoli, ja lattialla Eetun patja. Muuta ei mahdu. Juomavesi haetaan kaivosta ja suihkuna toimii virkistävä merivesi. Olo on hämmentynyt. Ei siksi että olisi ikävä hulppeaa hirsitalon keittiötä, tilavaa ja avaraa makuuhuonetta ja kehonpainon mukaan mukautuvia patjoja puusepällä teetetyssä upeassa sängyssä tai leijonantassujaloilla seisovaa posliinikylpyammetta. Vaan ehkä juuri siksi, että ei ole.
Mitä, luovuitte unelmatalosta! Miksi? Hyvä kysymys. Vastaus on niinkin yksinkertainen ja ehkä omituinen, että tuntui siltä, että tarvitsimme tilaa uudelle. Ja että pitämällä kiinni vanhasta, vaikkakin toteutuneesta unelmasta, uusille ei olisi tilaa. Tuntui vahvasti siltä, että tarvitsimme tilaa uudelle. Uusille ajatuksille, luovuudelle, uusille unelmille. Tiedämmekö vielä mitä ne ovat? Ei tosiaankaan tiedetä. Mutta vaikka vasta viikko uutta elämää on takana, voin sanoa, että päätös on ollut rankka mutta juuri oikea. Tilaa alkaa pikkuhiljaa vapautua uusille ajatuksille ja olo on hyvä vaikkakin hyvin erikoinen. Ja pitkästä aikaa myös päätin kirjoittaa. Se on yksi asia mitä rakastan. Mutta se on asia jolle ei ole ollut tilaa. Ja kirjoitan sinulle nyt tätä koska yhtäkkiä löysin tälle tilaa täällä saunamökissä merta katsellen, kaivovettä juoden.
Koko muuttoprosessi oli ja on edelleen todella pysäyttävä. Myimme unelmatalon huonekaluineen, joten oletin muuton olevan käytännön asioiden puitteissa yksinkertainen ja helppo vaikka tiesinkin sen olevan henkisesti rankkaa. Mutta totuus oli ihan jotain muuta. Käytännön asiat osoittautuivat vaikeammiksi kuin olisin ikinä osannut ajatella. Tavaraa oli paljon. Ja kun juuri luulin kaiken olevan pakattu, löysin sitä lisää. Ja taas lisää. Miten paljon voi tavaraa kertyä? PALJON. Ja tarvitaanko sitä niin paljon? EI! Tavaran läpikäyminen oli väsyttävin osa koko prosessissa. Se, kuinka paljon on kertynyt kaikenlaista turhaa. Sellaista, mitä ei tosiaankaan edes käytä. Sellaista, joka on vain kertynyt komeroihin viemään tilaa ja aikaansaamaan turhaa kuormitusta. Löysin esimerkiksi monta samaa asiaa, koska edellisen tilalle on ostettu uusi sen vuoksi, että edellistä ei ole löytynyt ja sen on luultu olevan loppu. Minä, joka kuvittelin että olen jo luopunut ylimääräisestä turhasta?
Uskon vahvasti siihen, että vähemmän on enemmän. Uskon siihen, että mitä vähemmän omistamme, sen vapaampia olemme. Uskon siihen, että mitä vähemmän meillä on materiaa, sen enemmän meillä on tilaa luovuudelle ja aidolle onnellisuudelle. Tavaraan ja materiaan helposti kiintyy ja jää koukkuun ja se alkaa korvaamaan sitä mikä oikeasti on merkityksellistä. Tavara ja materia tuo hetkellistä onnellisuuden tunnetta, joka kuitenkin on hedonista, eli kestää vain juuri sen hetken. Sama pätee muuten rahassa. Unelmoimme lottovoitosta mutta totuus on se, että tietyn ajan jälkeen löytäisimme itsemme ihan samasta pisteestä, etsimästä onnea jostain muusta hetkellisen hedonisen tunteen tuovasta itsemme ulkopuolisesta asiasta. (Ja joo, tätä on ihan tutkittukin. Ja joo, ymmärrän että se voi tuntua vaikealta ymmärtää erityisesti jos olet nyt sellaisessa rahapulassa että rahaa ei ole perustarpeisiin, mutta jos pystyt uskomaan tämän ajatuksen, ja alat tavoittelemaan elämässäsi onnellisuutta muusta kuin rahasta ja materiasta, samalla kun teet töitä sen eteen että taloudellinen tilanteesi paranee, aikaansaat itsellesi aidon pysyvän onnellisuuden hetkellisen hedonisen onnen tunteen sijaan). Koska, vaikka saisit lisää rahaa tai lisää materiaa, sen tuoma onni kestäisi vaan hetken. Sitten sitä pitäisi saada lisää. Uutuuden viehätys uudessa vaatteessa, laukussa, kengissä, astioissa, huonekaluissa ja kaiken maailman härpättimissä kestää vain tietyn ajan ja sitten se loppuu. Sama rahassa! Se on vaikea ymmärtää silloin, kun on materiakierteessä. Silloin kun materia hallitsee omaa tyytyväisyyden tunnetta tai kun ”lisää rahaa keinolla millä hyvänsä” on sitku tarina* jota selitetään oman onnellisuuden ainoaksi esteeksi. Tai silloin kun on todellisessa rahapulassa. Sellaisessa, että oikeasti rahaa ei ole perustarpeisiin.
*) Sitku tarina= sitku sitä, tätä ja tota, oon onnellinen. Sitku sitä tätä ja tota niin sit on kaikki hyvin. Mitä erilaisempia selityksiä sille kuinka sittenkun tapahtuu jotain on kaikki hyvin. Tälläiset sitku tarinat estävät onnellisuuden nytku. On ok tavoitella unelmia, mutta nytku onnellisuus nyt ja matkalla on tärkeää jotta sitku tilanteessa voi myös olla onnellinen. Kun olet onnellinen vähällä olet onnellinen myös enemmällä. Jos olet onneton vähällä , olet onneton myös kun sulla on enemmän (paitsi hedoninen hetkellinen onni joka tulee saavuttamisesta).
Maailmassa on monia onnettomia miljonäärejä. Mutta maailmassa on monia onnellisia miljonäärejä. Maailmassa on monia onnettomia jotka eivät ole edes keskipalkkaisia. Ja maailmassa on monia onnellisia jotka eivät ole edes keskipalkkaisia. Rahasta ei ole kyse. Kuin tiettyyn pisteeseen asti. Kun rahaa on perustarpeisiin , kyse on sen jälkeen ihan jostain muusta. Ja jos työtä tekee vain rahan takia, ei koskaan löydä todellista onnea. Koska onni tulee elämästä. Elämästä isolla E:llä. Elämästä, missä saa tehdä niitä asioita mitä rakastaa, niiden ihmisten kanssa ketä rakastaa, tehden päivittäin niitä asioita joita rakastaa. Niiden asioiden tekeminen joita rakastaa ei tarkoita sitä, että jokainen päivä olisi ihanaa ja auringonpaistetta. Mutta tässä asiassa piilee kaksi salaisuutta:
Olen muutoksen keskellä. Olen lukenut ”less is more” ajatuksesta paljon mutta en koskaan ole kokenut sitä niin konkreettisesti kuin nyt. Kun luopuu, huomaa materian onnea tuovan vaikutuksen valheellisuuden ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään mikä oikeasti on merkityksellistä. Alkaa nähdä erilailla taas sitä, mitä materia ja sen tavoittelu niin usein tulee elämässä korvaamaan.
Elämä on lyhyt. Ja se on super arvokas. Ja uskon koko sydämestäni että elämän lopussa emme mieti materiaa mitä omistimme, vaan elettyjä kauniita ja tärkeitä hetkiä. En tarkoita, että kaikesta materiasta pitäisi luopua ja elää saunamökissä ilman juoksevaa vettä (en sitä tosiaankaan aio itsekään loppuelämääni tehdä), mutta tarkoitan sitä että vähemmän, laadukkaampaa, oikeasti tärkeää ja merkityksellistä. Se on enemmän. Kun omistat, omistat oikeasti laadukasta. Ja vähän. Vain sen mitä tarvitset. Silloin myös arvostat sitä enemmän ja käytät sitä ihan erilailla ja sillä on ihan erilainen rooli elämässäsi.
Olen aloittanut tämän prosessin jo aiemmin, mutta nyt muuton yhteydessä se vahvistui entisestään koska ymmärsin miten keskeneräinen prosessi edelleen on. Tavoitteeni on tämän kesän aikana selventää itselleni mikä materia ja sen lisäksi mikä muu on minulle oikeasti tärkeää. Mitä oikeasti haluan omistaa? Mihin haluan käyttää arvokkainta mutta kokoajan hupenevaa voimavaraani elämässäni, eli aikaa. Mikä on sellaista, että haluan sen säilyttää, ja jota oikeasti arvostan ja joka oikeasti tuo minulle iloa. Ajattelin käydä läpi ihan kaiken, mitä omistan. Ja yleisesti koko elämäni, mitä siihen kuuluu. Tehdä koko elämän detoxin. Mitä jos sinä tekisit samoin? Ainakin joillain elämän osa-alueilla?
Puhutaan usein kehon säännöllisestä detoxista. Se on tärkeää, jotta keho voi hyvin, ja jotta on elinvoimainen olo. Itse teen sen aina kerran vuodessa. Mutta ihan yhtä tärkeää on mielen detox. Ja siihen kuuluu monia asioita. Tässä muutamia juttuja mitä minä esimerkiksi aion käydä läpi. Voit itse miettiä olisiko joku näistä sellainen mikä kaipaisi omassa elämässäsi detoxia. Kaikkea ei elämäntilanteesta riippuen pysty tehdä usein kerralla, eikä tarvitsekaan. Jo yhden osa-alueen detox voi avata uskomattoman paljon uutta tilaa omaan elämään.
Tässä nyt muutamia mitä tuli heti mieleen ja minkä parissa nyt itse teen ajatustyötä. Kirjoitan tästä varmasti myöhemmin vielä lisää. Olen vahvasti sen kannalla, että vähemmän on enemmän. Kaikessa. Ei pelkästään materiassa vaan myös niin monessa muussa asiassa. Elämästä voi ja saa ja tuleekin nauttia, ja toki tietynlainen materia on osa sitä, mutta laatu ennen määrää. Ja kun luovut, saat. Saat tilaa hengittää, saat tilaa luovuudelle ja oikeille onnen tunteille, opit itsestäsi ja siitä mikä sinulle on oikeasti tärkeää.
Uskon, että luopumalla turhasta, saisimme paljon enemmän tilaa elämälle. Kokisimme ja näkisimme ja nauttisimme enemmän elämästä enemmän, aidommin, elämästä isolla E:llä. Ei ole kyse siitä mitä omistat, vaan MIKSI omistat sen? Ei ole kyse siitä miten paljon tai vähän omistat vaan RAKASTATKO sitä mitä omistat muutenkin kuin vain sen hankintahetkellä? Kyse ei ole siitä, että luovut asioista, joita rakastat, vaan kyse on siitä, että luovut asioista, jotka ovat niiden asioiden tiellä joita oikeasti rakastat. Ensimmäinen askel kohti sitä mitä oikeasti tarvitset, on siitä irrottaminen mitä et oikeasti tarvitse. Et tarvitse lisää tilaa, vaan vähemmän asioita siihen tilaan mikä nyt on. Et tarvitse uutta, vaan vähemmän. Mitä vähemmän omistat turhaa, sen enemmän sulla oikeasti on, koska se mitä sulla on, on sulle silloin yhtäkkiä arvokkaampaa.
Luopuminen ja detox tarkoittaa sitä, että oikeasti poistetaan asioita, joskus myös ihmisiä ja varsinkin tekemistä (rutiineja) omasta elämästä. Sellaisia, jotka vie turhaa tilaa, sellaisia jotka kuormittaa, sellaisia, jotka ei edistä omaa hyvinvointia, sellaisia jotka ei ole oikeasti sun juttuja. Vähemmän on niin monessa asiassa enemmän. Omistaminen on ok, kunhan omistat sitä mitä oikeasti rakastat ja se mitä omistat, on sellaista mitä arvostat muutenkin kuin ostohetkellä kun se on uusi ja aikaansaa hetkellisen hormoniryöpyn. Mutta silti uskon, että loppujen lopuksi, mitä vähemmän omistat, sen enemmän ymmärrät, että kyse ei olekaan omistamisesta, vaan ihan jostain muusta. Siltä musta ainakin tuntuu nyt. Ja tämä on asia, josta tulen varmasti jakamaan sulle ajatuksia lisää vielä myöhemmin, kun oma prosessini etenee.
Nyt haluan vaan sanoa sulle, että uskalla luopua asioista jotka pitää sua kiinni, jos haluat lentää äläkä luule siipien toimivan päästämättä irti. Irrottamalla saat vasta uudet voimat käyttöösi. Uskalla luopua.
”The first step to getting what you want is having the courage to get rid of what you don´t”
Rakkaudella saunamökistä,
50% Complete